1.
Kävelin kohti kotia kaksipäinen karppi repussani. Tänään syötäisiin hyvin. Aamusta asti oli pyynnöillä pyöritty ja viimeisessä katiskassa tämä karppi. Oli rutjake limannut katiskan yrittäessään paritella kanssakalaansa katiskan silmien läpi.
Saapas hakkasi reikiä sammaleeseen kun kävelin kuolleessa metsässä. Korppi huuti katkerasti kuun valaisemassa metsässä, ei malttanut kevään päältä nukkua. Suopursun huumaava tuoksu leijui hämyisessä metsässä kun Sepedeus käveli yksin kairalla kotiaan kohti.
Oli mahtunut tapahtumaa Sepedeuksen elämään. Jo synnytyslaitoksella olivat epäilleet erikoiseksi lapseksi. Yritti perkele kammeta sivuittain maailmaan. Oli siinä kätilölle tullut kiire kunnanlääkärille soittaa. Komea oli silti poika kun syntymään pääsi. Oli siinä ensisynnyttäjä ihmeissään. Lääkärikin pyörtyi, oli mahdoton krapula. Ilta ja yö oli juotu ja kysyttäessä, että minkälainen paivä oli huomenna, ei tiennyt Pähkösen Tuulan tulevasta synnytyksestä, vaan normaaliksi päiväksi luuli poloinen. Olisi pitänyt säästää sekin pirtu instrumenttien puhdistamiseen. Ei olisi vallalla myrkytyksen oireet. Sepedeus syntyi saunassa, lääkäri lähes kuoli. On luonnon kiertokulku sellainen, toinen tulee ja toinen lähtee.
Sepedeus käveli pitkospuita pitkin kotiaan kohti. Kuu valaisi polkua auringolta lainatulla valollaan ja näin näki erämies eteensä kulkea. Oli niin rauhallista ja vieno tuuli vei hyttyset mennessään. Eivät kupanneet päästä, korvasta ja varpaasta. Kaukaa metsän läpi kajasti valoa, sielttä asui Sepedeus Pähkönen, entinen lapsi, nykyinen mies.
2.
Pihapiirin siistin yleisilmeen rikkoi musta monttu. Kaivo oli räjäytetty viime talvena. Oli lumi mukavasti vaimentanut pössähdystä. Pieni kyynel ilmestyi Sepedeuksen silmännurkkaan kun hän muisteli viime kesän tapahtumia.
Sepedeus oli riiustellut kylän kauniin Kaarinan kanssa jo toista vuotta. Oli sovittu, että nainen tulisi yönkunnailla visiitille. Ei sopinut naimattomien yhdessä öitään vietellä. Parempi oli paheensa pimeään piilottaa, niin ei kylillä lähtisi akkasakki rätkättämään. Hyvin olikin onnistuttu. Kylillä haukkuivat Sepedeusta homoksi ja vanhaksipojaksi, riippuen paljon huutajan humalatilasta tai lääkityksestä. Haukut oli helppo ottaa vastaan, olihan miehellä kylän kaunein neito kierroksessa. Kaunis oli Kaarina eläissään, vaan eipä ollut kohtalo kauniisti Kaariinaa kohteleva. Rojahti naimasilleen tullessaan Sepedeuksen lahon kaivonkannen läpi. Siihen oli loppunut se rakkaustarina, pääsi Kaarina taivaaseen ja Sepedeus helvettiin. Kiroilutti niin perkeleesti. Ja lähtihän se akkasakkikin räksyttämään, perkele!
Kaarina oli kylän viimeinen nainen. Muut olivat lähteneet opiskelemaan kaupunkiin. Kun ei enää mikään riittänyt. Piti olla eläinlääkäri tai datanomi. Ei lomittajan papereilla saanut töitä kaupungista ja maalle ei haluttu jäädä. Poishan se on silloin muutettava. Kotona käytiin hautajaisissa ja pyöreinä merkkipäivinä. Ei ole kaupunkilaisella aikaa maalaisille. Eihän ne turvenuijat ymmärrä, että kiire määrittää ihmisen tärkeyden ja tärkeä piti olla. Kravatti suorassa, tukka putkella. Vaikka itkua väännetään niin kasvoilta pitäisi olla luettavissa sana "suoritan".
Hautajaisten jälkeen Sepedeus päätti, en lähde täältä kuin kilon paloina. Sekin oli kerran puimareissulla lähellä, oli onnea matkassa. Näin jäi Sepedeus asumaan yksin taloaan. Tottui sitä yksinäisyyteenkin, eri asia olikin pystyykö siitä nauttimaan. Näillä korteilla pelataan mitä on annettu. Karppi paloiksi ja suolaan, pieni ryyppy ja nukkumaan. Tämä oli ollut hyvä päivä, ei mitään syytä pyytää parempaa.
