Herään kylmään. On se kumma kun näillä sähkönhinnoilla ei saada taloja lämpimäksi. Kaukolämpö, no vastike sentään nousi. Aamun vireystilan hienosäätöön käytän tummapaahtoista kahvia, jonka pakettihinnalla olisi saanut markkaikaan kymmenen pulloa olutta. Katson lämpömittaria ja keskityn ulkolämpätilaan. Miinus kymmenen astetta. 30 astetta alempana kuin sisälämpötila. Jos olisin vaihtolämpöinen, kerkeisinköhän ajoissa sisätilanlämmittimen lämmittämään autoon vai pysähtyisinkö parkkipaikalle kevättä odottamaan?
Aamun aviisissa puhutaan Armeijasta ja sen saattamisesta savuttomaksi. Sehän on helppoa kun Suomessa ei armeijaa ole. On vain puolustusvoimat. Voi sitä toimittajaressukkaa, joka kuulee tuosta loppuelämänsä. Loppuelämänsä, joka voi olla hyvin lyhyt. On alkanut oikomaan työmatkojaan järven yli, sulapaikan vierestä.
Astun ulos. Huomaan, en ole vaihtolämpöinen, koska pääsen autoon puolen minuutin keskuslukitusdiscon jälkeen. Tiivisteet pitävät ääntä. Missä on silikoonit, minne katosivat Suomen miljoonat?
Autossa. Avaan radion, jossa toimittaja kertoo savuttomien varusmiesten olevan tosiasia. Että näin, vaihdan kanavaa. Kanavat selattuani toivon, että asemien luvat laitettaisiin viestintävirastossa uudelleen haettavaksi.
Käynnistän auton, joka käynnistyessään tuhoaa pulujen pesintämahdollisuudet kolmen neliökilometrin alueelta. Tästä on ekologinen ajattelu kaukana. Ottaisinko naapureita kyytiin niin ei katsottaisi kieroon? Veisin Vepsäläisen apteekkiin ja Marjasen Kangasvuoreen. Saman matkan varrella ovat. Ajaa nyt yksin autolla kun linja-autokin on keksitty. Kuinka itsekäs voi ihminen olla. Sori pulut ja norpat, mut mä meen nyt.
Ensimmäiset liikennevalot on ajastettu siten, että niistä kerkeää puoli autoa ennen valojen vaihtumista. Puolet nastoista on nyt siinä risteyksessä seuraavan sankarin pitoa parantamassa. Kohta saa onneksi talvirenkaita alennuksella. Muistuu mieleeni Pauli jr:n elämänkerrasta lukemani viisaus, "kumia palaa ja kumia kuluu kun liukkailla luistellaan. Kumipuuta kaatuu ja emäntä viihtyy". En koskaan ymmärtänyt mitä Pauli tuolla tarkoitti,
mutta mieleen jäi kuin takiainen vuohen persekarvoihin.
Siinä meni apteekki, siinä meni linja-auto.
Olen kaupungilla hoitamassa asioita. Viemässä puhelintani kolmannen kerran huoltoon. Ajan parkkitalon loputtomia ramppeja ylöspäin. Osun farmarimersuun, joka on pysäköity "tähän vain lyhyitä autoja"-kyltin kohdalle. Nousen autosta, olen vihainen. Potkaisen mersun merkin irti. Oppinee laivansa pysäköimään maalainen.
Sain puhelimeni huoltoon. Viikon päästä saan puhelimeni taas yhtä rikkinäisenä takaisin ja alan etsimääm almanakasta aikaikkunaa, jolloin vien sen uudelleen huoltoon. Kun tämän tietää jo etukäteen niin ei harmita yhtään tälläinen.
Ajan alas pysäköintitalon loputtomia ramppeja. Mersun vieressä maalainen itkee ja konttaa, etsien autonsa arvomerkkiä. Hymyilen ja vilkaisen hansikaslokeron suuntaan. Annan merkin naapurin mersu-Markkaselle joululahjaksi.
Ei minulla mitään maalaisia vastaan ole.
Ollaan kuulemma tosi rassistinen kansa me suomalaiset. Ymmärtäähän sen. Erilaisuus jännittää jänkhällä. Tulisi vaikka jääkausi, niin saisi suomen valkoneekeritkin jotain muuta ajateltavaa kuin törkeyksin huutamisen erivärisille lajitovereilleen. Jääkausi tai Kieltolaki. Samaan tahtiin menisi miestä hirteen kummassakin
tapauksessa. Näin uskon.
Tulen töihin. kahvinkeittimissä on 3mm toistamiseeen paahtunutta kahvia. Keitän lisää, vain havaitakseni pannuille palatessani, että kahvi on juotu. Nyt pannun pohjalla on 5mm mustaa kultaa. Kahdeksasosakuppi kuitenkin, miksi olisit keittänytkään lisää toverini.
