Heikki-Hirvi seisoi hakkuuaukealla ja koitti saada suolakivestä jotain irti. Ei saatana, pitääkö se puristaa näin jumalattoman kovaksi. Suola. Heikin päässä soi juhannuksena kuulemansa biisi, joka meni jotenkin näin. ”pilkkii mun sylissäni...”. Oli jäänyt korvamadoksi. Heikki oli käynyt katsomassa mistä ääni kuuluu. Kyltissä luki, ”Him.. Homos-festivaali”. Niin siinä luki.
Alkoi olla ilta. Pitäisi tästä löytää paikka minne heittää kupeelleen. Heikillä oli kyllä hyviä makuupaikkoja metsät täynnä, kunhan aina löytäisi ne. Mukava oli kellahtaa kuusen alle. Aurinko lämmitti puiden latvojen läpi vielä sen verran, ettei tarvinnut karvojaan pörhistellä. Voisi ottaa suolan matkaansa, niin ei tarvitsisi aina tänne juosta. Täällä oli kärpäsiäkin aivan perkeleesti. Oli suola kovassa kiinni. Piti tulla huomenna uudestaan.
Luttisen bemari kiiti kuin viimeistä päivää. Mukavasti tuli paskan haju pelloilta sisään, vaikka auto oli kallis. Samanlainen se oli paljon kuin halpakin. Sillä pääsi eteenpäin ja se kulutti poltto-ainetta. Luttinen kuunteli Meiju Suvaksen CD:ta ja muisteli kiihkeitä nuoruusvuosiaan 70-luvulla. Siinä jäi Miami Vice kakkoseksi. Leivottiin nisutkin kokkeliin.
Mainostoimistossa ei selvää päivää nähty. Silloin ei haitannut, vaikka nukkui pöydän alla iltapäivään saakka. Monta kertaa viikossa tultiin töihin suoraan tanssiravintolasta. Nukuttiin työpaikan eteisaulassa. Kyllä sihteeri herättäisi. Vaimo siitä ei tykännyt. On nykyään ex-vaimo.
Radiossa soi Meijun biisi ´kova duuni on rahaa´. Niinpä. Tämän allekirjoittaa Luttinen.
Heikki-Hirvi tallusti maantienreunaa hajamielisenä. Vihmoi sadetta. Audi kurvasi kulman takaa ja vauhtia oli reilusti toista sataa. Heikki lähti ylittämään tietä kaikessa rauhassa. ”Pilkkii, mun sylissäni...”, soi isossa päässä. Yht´äkkiä tienoo oli täynnä valoa. Heikki katsoi suu ammollaan päin tulevaa autoa ja ajatteli, ”meinaako tuo vatipää nyt ajaa päälle!!!?”. Ei ajanut onneksi. Oli ABS-jarrut. Onneksi ei ollu halpa auto tämä.
Heikki ja Luttinen tuijottivat toisiaan silmiin. Luttisen penkki oli märkä. Oli Luttinen säikähtänyt kunnolla. Oli vahva virtsan tuoksu partaveden seassa. Olisi ostettava Wunderbaum Shelliltä.
Jos Heikki saisi päättää, laitettaisiin näille peltilehmille aidat tienreunaan. Eivät tulisi Hirven tielle!
Heikki jatkoi matkaansa aistit terävöityneenä. Tokkopa silti hajuaisti pelaisi hetkeen. Luttinen ajoi seuraavalle linja-autopysäkille ja heitti housunsa pysäkinmerkkiin kuivumaan. Kirosi, puki sortsit ylleen ja jatkoi matkaa, laittoi penkinlämmittimen täysille.
