Jouni heräsi. Mikä helvetin kirkas valo täällä tunkee suoraan tajuntaan? Jouni oli sammunut solariumiin.
Aina sama homma. Firman kesäjuhlat ja Jouni sammuu Solariumiin. Oli muuten hieno tämä solariumlaite. Se oli ostettu yritykseen vuonna 1982 ja siinä varoiteltiin syövästä ja palovammoista. Ei kuitenkaan niin isolla, että niistä olisi kannattanut välittää. Oli erimielisyyksiä siitä kuka laitteen lopulta oli hommannut. Oli puukoteltu kuulemma selkään ja puhuttu pahaakin selän takana.
Jouni hieraisi silmiään ja astui valosta. Sammutti solariumin ja otti hörpyn ensimmäisestä avonaisesta olutpullosta. Kieli irtosi kitalaesta. Lähes kirjaimellisesti, oli ottanut keinoaurinkoa neljä tuntia suu auki.
Lattia oli täynnä pyyhkeitä, olutta, ehkä vähän pitsaakin. Oli syöty juotu ja saunottu. Mikäli entiset merkit pitäisivät paikkansa, olisi toimitusjohtaja James Woland jr. juuri heräämäsillään alalauteilta, tai niiden alta.
James piti lämpimästä ja hänelle tuli aina kylmä laskuhumalassa. Niinpä hän viime töikseen, viimeisenä promilletonttuna meni saunaan sammumaan, pakolliset käytännönpilat tehtyään. Olisi aamulla hauskaa kun Kalevillakin olisi ketsuppihymiö kylpytakissaan. Kehuisivat Jamesia. On hauska mies tämä James.
Olivat pojat luvanneet vaimoilleen mennä yöksi kotiin. Tuskinpa vaimot heitä odottivat, tiesivät, että turhaa olisi moinen. Parempi, että touhottavat touhunsa muualla. Ei sitä katso pirukaan kun aikuinen mies juo ja itkee. Käydään läpi armeija ja naiset. Ja sitten taas itketään. On se suomi-humala kaunista katsottavaa. Miesten välistä ystävyyttä. Siitä ei laulua tulisi. Elokuva ehkä.
Jouni kiikutti kylmän oluen hilseilevässä kädessään toimitusjohtaja Wolandille. Uskokaa tai älkää, miestä janotti saunassa vietetyn yön jälkeen. Laihtui samalla, vaimo tykkäsi.
Pojat eivät jääneet tuleen makaamaan, vaan laittoivat kiukaaseen kuusi tuntia lisäaikaa. Nyt saunottaisiin krapula pois! Kalevi saapui pukuhuoneesta nakki nenässään ja ketsuppihymiö housuissaan. Miehet nauroivat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti