Joulupukki laskeutui hitaasti piipussa. Laskeutumisvaljaat olivat kovilla pukin valtavan elopainon alla. Tunnelma piipussa oli kihelmöivä. Pukki laskeutui takkaan ja irrotti laskeutumisköyden valjaistaan. Onneksi takan luukku oli auki. Pukki purki puoli takkaa hiljaisesti taltalla naputtaen. Ulos oli päästävä, muuten jäisi uusi-vuosi näkemättä.
Majasteettinen hahmo seisoi olohuoneen parketilla. Sama pukki. Hän pyyhkäisi tiilimurskan olkapäiltään ja riisui valjaansa. Tuttuakin tutumpi punainen nuttu, tai se mitä siitä jäljellä oli ja valtava parta. Pukki oli valtava mies.
Kylläpä Ukkoa hiukoi. Kolme päivää savupiipun vankina oli tehnyt tehtävänsä, elimistö huusi ruokaa! Pukin epäonneksi talon väki oli lähtenyt jouluksi Tallinnaan, eikä kordinaattori-tonttu ollut tätä huomannut. Mitäpä maailma pukilla tekisi näin jouluva varsinkaan. Pukki muistaisi tämän seuraavassa kehitykeskustelussa. Jääkaapissa oli purkki piimää ja koiranmakkaraa. Pukki oli jo niin nälkäinen, että koiranmakkara katosi suuhun ja vatsaan lähes purematta. Piimällä pukki sai huuhdottua makkaran vatsaan. Odotettavissa oli, että vatsa reagoisi tähän hulluuteen, mutta Pukki oli valmis mihin vaan muutaman minuutinkin kylläisyyden takia.
Joulu oli jo ohi. Pukilla ei ollut kiirettä enää mihinkään, hän päätti lämmittää saunan. Uuni täyteen puita ja ylimmäisten vaatekerrosten poistaminen. Voisihan nuo pestäklin, olihan joulumuorin opettanut pukille pyykinpesun jo 1700-luvulla. Tosin missä hän nuttunsa pesi, lähin vesistö oli liki 40 kilometrin päässä? Pukki kantoi vaatekasan suihkukoppiin, kaatoi kasaan pullollisen hoitoainetta ja avasin hanan. Tunnin päästä nuttu olisi puhdas.
Vaikka pukki olikin päättänyt ottaa pari päivää rennosti, voisi hän kuitenkin soittaa Korvatunturille ja kertoa olevansa elossa. Pukki soitti Korvatunturin asiakaspalvelunumeroon, jossa audimiehen lukema äänite kertoi "kaikki tontut ovat nyt varattuja, arvioitu jonoaika 14päivää". Ei hyvä.
Pukki saunoi, katsoi televisiota ja tilaili pitsaa paikalliselta ruotsalaiselta yrittäjältä. Kohta ovikello jo soikin ja siinä seisoi mies kuuden perhepitsan kanssa. Mies vaikutti kovin onnettomalta siitäkin huolimatta, että pukki oli pelastanut pitserian konkunrssilta vuoden viime hetkien massiivisella tilauksellaan. Pitsamiehen nimi oli Jan-Erik. Pukki näki miehen huonon tilan ja pyysi miestä saunomaan ja ryyppäämään kanssaan. Jan-Erik laski pitsat eteisen lattialle ja joi isännän konjakkipullosta puolen pullon siivun. Pukki kaatoi loput kurkkuunsa. Nyt saunottaisiin!
Pukki ja Pitsakuski lauloivat ja saunoivat aamuun asti. Pukki kertoi elämäntarinansa Jan-Erikille sillä hän tiesi, että Jan-Erik ei muistaisi aamulla illasta paljoakaan ja loputkin muistikuvat olisivat sellaista puuroa, ettei pukin tarvinnut valikoida puheitaan. Puhuttiin kuin Pukki miehelle!
Miehet heräsivät puolen vuorokauden unien jälkeen ja pukki kävi sammuttamassa suihkun ja pisti nuttunsa kuivumaan. Juteltiin niitä ja näitä ja Jan-Erik oli jo paljon reippaammalla tuulella majesteettisesta krapulasta huolimatta. Syötiin kylmää pitsaa ja juotiin muutama olut, jotka Jan-Erik oli autostaan hakenut. Jäässähän ne olivat olleet, mutta reippaat pojat olivat sulatelleet ne kiukaalla.
Pukki kysyi varovasti missä hän mahtoi olla, kenen talossa. Jan-Erik ihmetteli, mitä Isäntä tarkoitti? Oliko kyläkaupan isäntä menettänyt järkensä muutaman lisäkilon ja valtavan parrankasvatuksen seurauksena? Duurin-kyläkaupan hallitsija on menettänyt muistinsa. Jan-Erik piti tätä kaikkea vain hyvänä vitsinä ja kertoi Pukille, että Duurissahan tässä oltiin. Pukki kysyi pitsakuskilta paljonko maksaisi jos pitsamies heittäisi hänen korvatunturille? Heistä oli tullut ystäviä vaikka henkilöllisyydet olivatkin hieman sekaisin. Olkoon vaikka joulun taikaa. Pitsakuski Jan-Erik lupasi heittää Ukon korvatunturille bensarahoja vastaan. Pitsakuski ei saisi korvatunturin keikkaa verottajalle läpi…
A
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti