Jan-Erik kaivoin Taunuksen lumesta. Olipahan satanut yöllä lunta niin maan perkeleesti. Jan-Erikin Taunus oli kauniin ruskea. Huhujen mukaan se olisi viimeisiä Euroopassa valmistettuja tanareita vuodelta 1982. Katolle Jan-Erik oli hitsauttaut pitsaa esittävän mainoskyltin, jolla asiakasmäärien lisäksi, saatiin myös polttoaineekulutus huippuunsa. Raudasta ja lasikuidusta valmistettu mainos veti porukkaa Jan-Erikin pitseriaan niin paljon, että tienesteillä olisi ajanut kotiinkuljetukset vaikka tankilla!
Hyvin toimeentuleva ruotsalainen polkaisi Taunuksen käyntiin ja huuteli Pukkia kyytiin. Nyt lähdettäisiin. Pukki oli pukeutunut kartanon vaatekaapista löytämäänsä tummaan pukuun. Putkikassiin hän sulloin vielä makean tupakkatakin, jollaisen oli nähnyt aiemmin vain Playboy-kartanon reissuillaan. Jan-Erik ihmetteli putkikassia. Hänelle tuli tuollaisesta aina mieleen vankilasta lomilla olevat pikkunilkit.
Auton ikkunasta Pukki näki kyläkaupan ja miljoonat ihmiset jonottamassa jotain perkeleen tärkeää, kuten WC-paperia. Sitä ei kuulemma muualta saa, tiesi Jan-Erik. Tuo saatanan tarjoushaukkakin pyörii täällä kaiket päivät. Pitsakuski avasi radion, josta tulvahti ilmoille tulvahti Pukin lempilaulu "jouluaattona kännissä".
Maisema vaihtui ja auton ikkunat alkoivat sulamaan sen verran, että kuskikin näki ensi kertaa ympäröivän liikenteen. Matkaa oli taitettu 60-kilometriä. Autoon liittyi mielenkiintoinen tarina. Lars Ulrich oli hävinnyt sen pokerissa ja riitautunut bändinsä kanssa. Auto oli ollut kuin toinen koti Hetfieldille, joka oli viettänyt autossa lukemattomia öitä. Välillä hän marssi autoon pikkurilli pystyssä kolmekin kertaa päivässä. Pojat kiusaa!
Lopulta auto oli kulkeutunut Ruotsiin. Auton ratissa oli tuollon nähtyn Klaus Meine. Klaus oli tupakoinut autossa niin paljon, että sisusta haisi vieläkin saksalaisilta palaneilta hiuksiltä. Onneksi pepperonin haju alkoi päästä pikkuhiltaa niskan päälle.
Oulun korkeudella pukkia alkoi hiukomaan ja hän toivoi saavansa jotain syötävää. Jan-Erik ei voinut pitsaksi muuttua (mikä tietenkin kovasti harmitti). Onneksi tien laidassa oli kerrostalon kokoinen mainos, jossa pikaravintolaketju mainosti Drive-In palveluitaan. Oli ajettu 300 kilometriä ja auto oli tankattu kolme kertaa. Ilmanvastus ja kovat kiihdytykset vievät paljon polttoainetta,
Ravintolaketjun hyvin palkattu nuori koijari myi tiskin alta liput illalla järjestettäviin Tapanintansseihin, jossa kaikki silmäätekevät vuosittain pyörähtelivät wieninvalssin ja Wigwamin tahdissa. Pukki kiitti kauniisti, mutta kertoi muorinsa olevan niin mustasukkainen, ettei saanut viedä edes lahjoja hameväelle, saati tanssittaa aamuun kosteissa tapanintansseissa. Jan-Erik taas oli syvän uskonnollinen ja uskonto kielsi häneltä tanssimisen. Ja Verhot.
Tanari polkaistiin käyntiin ja matka jatkui kohti Korvatunturia. Pukki korkkasi konjakkipullon alkoi letittämään partaansa. Kuopiossa käydessä oli nähnyt kalakukon ja miehen, jolla oli parta hassusti palmikoilla...
A
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti